Huhtikuuta...

 Pitkästä aikaa päivitystä tännekin. Talvi on mennyt hiihdellessä ja blogin päivittäminen on jäänyt. Oppilaat jo kyselivät, että milloin laitat taas kuvia sinne - joten laitetaanpas nyt. :)

Olemme tehneet oppilaiden kanssa tällaisen puolivuotispuun, melkein kaikista kuva löytyikin. Ihania palleroisia ovat olleet ja ovathan nuo vieläkin :). Puun alle laitettiin huolellisuusomput. Ensin en aikonut niitäkään tehdä, mutta kummasti ne haluttiin sinne. Huolellisuusomenoissa on se juju, että jos läksyt jäävät tekemättä, niistä puraistaan pala pois (rei`ittimellä reikä).

 Kuviksessa taitelimme jääkarhut. mustalle paperille. Siitä ne leikattiin irti ja liimattiin siniselle paperille, johon oli liimattu valkoinen lumi. Hauskan erinäköisiä tuli taas vaikka ohjeet ja malli annettiin kaikille samalla tavalla.

Tässäpä meidän luokkalaiset sisunautteina. Aika mielenkiintoista leijua avaruudessa. Taas mukava työ, jossa kaikki oppilaat onnistuivat mahtavasti!!!

Huopatöitä on tullut tehtyä melko paljon, tässä kissa. Oppilaat valitsivat kissan Pinterestistä. Mukavaa, kun pääsevät itse vaikuttamaan mitä tekevät. Tuleepahan mieluisaa. :)

Tässä neulahuovutettu talitiainen. Innokkaimmat ehtivät tehdä tällaisenkin punatulkkujen kaveriksi. Mallin tekaisi naapuriluokan ope mukaillen sitä aiempaa punatulkkua. :)

Tipuja, kanoja ja pääsiäisriemua! Pääsiäisen kunniaksi jatkoimme huovuttamista, mutta nyt sitten huovutimme superlonimuotin päälle (hyi). Oppilaita huvittaa, kun opettaja ei pysty koskemaan superloniin. Ketään muuta se ei tunnu inhottavan. Kovasti tulevat superlonin kanssa opettajan pöydälle asiaa tekemään, milloin muka joku käyttää tyynynä yms. Heh, heh - on huumorintajuista porukkaa. :)  Vaikka tuo superloni onkin minun inhokkilistalla melko korkealla, aika ajoin on tehtävä näitä tällaisiakin huovutustöitä. Saimme muutamasta kodista vanhaa patjaa sen verran, että jokaiselle leikattiin 7X11 cm:n pala (jonka he itse sitten muotoilivat sellaiseksi Barbapapan malliseksi). Siihen sitten keltaista villaa päälle. Jalat ja siivet huovutettiin erikseen ja tikutettiin kiinni vartaloon. 

Alla nopeita huopatipuja. Oppilaat itse kehittelivät lakkeja näille tipuilleen. Tulikin aika mahtavia tuotoksia. Pojilla on lakit tehty muotivirtausten mukaan, aina sitä vaan yllättyy näiden kekseliäisyydestä. :)

Tammikuuta 2013

Taas oli aika kuvata oppilaiden tuotoksia. Osa piti taas luovuttaa koteihin. Jospa siellä taideteokset pääsevät myös esille. :) Yläkuvassa on vähän aikaa sitten valmistuneet kuumailmapallot. Idean sain n. seitsemän vuotta sitten OYS:n lastenosastolta (tai jostain sellaisesta, Oulusta kuitenkin). Olin käyttämässä veljeni vaimoa ja heidän tytärtään siellä. Odotushuoneessa oli sitten vähän tämän tyylisiä palloja. 

Pallot on tehty kartongista (2kpl) ompelemalla keskeltä ja sitten taivuttelemalla. Kuumailmapallon kori on rahkapurkki (tai vastaava). Purkki päällystettiin liimaamalla ketjusilmukkaketjua siihen. Tässä tuli meidän koukulla virkkaaminen sitten tehtyä. Valmiisiin palloihin on päässyt oppilaiden omia "kavereita" kyytiin. Nämä tuovat kivasti taas väriä luokkaan. Viereisessä kuvassa on neulahuovutustyö "Punatulkku", sabluunan avulla tehty. Nopea työ ja kaikilla kakkosluokkalaisilla onnistunut lopputulos. :)

Yläkuvassa on syyslukukaudella valmistamamme pöllöt. Käytimme tähän sanomalehteä, aaltopahvia, höyheniä sekä munakennoja. Viereisessä kuvassa "polypastilli"-työ "Kettu". Ohjattu työ sekin. Aika hauskan näköisiä kettuja tuli näistäkin. :)

Huopatöinä teimme talvilintuja. Jokainen sai valita mitä teki ja kuinka monta. Osa teki yhden, osa kolme. 

Myös lukuraketit ovat saaneet täytettä. Nyt keskitytään kehittämään lukutaitoa, jotta kolmannella luokalla olisi sitten helpompaa tuo läksyjen lukeminen. :)

Viikonloppu oli mukava ja kiireinen. Saimme kylään Kauhajoelta kummivanhempani Irman ja Maunon. Lisäksi tuli pienempiäkin vieraita lyhyelle visiitille. Kummipoikamme Lenni tuli hetkeksi hoitoon, kun Lennin iskää vietiin juna-asemalle. :) 

Lennillä oli kivat autoleikit, joihin Hippu ja Siru osallistuivat yhtä innokkaasti.

Hauskinta niistä oli se, kun Lenni keksi työntää koirien luu isomman auton ovesta sisään. Siinäpä sitä riitti touhua, kun koirat yrittivät sitä luuta autosta saada ulos. 

Kaiken kaikkiaan viikonloppu meni nopeasti. Touhua ja tohinaa riitti, jonkin verran ehdittiin hiihtääkin jaa taas jäi mukavia muistoja. Akut ladattu tulevaan viikkoon - ja hei, hiihtolomaan on enää 36 päivää. :) 

Uusi vuosi ja uudet kujeet - 2013

Hyvää uutta vuotta 2013 kaikille! Joululomakin on ohi ja kevättä kohti mennään taas. Jippii! Mitenkäs se joulu sitten menikään???  Kiireitä oli, todistukset kun sai jaettua, lähdin ajelemaan Jyväskylään. Siellä sitten vierailulle muutamalle rakkaalle ystävälle. Täytyy sanoa sellainen asia, että kaikkein paras kaveri on sellainen, jonka kanssa juttu jatkuu tasan siitä mihin sen on viimeksi jättänyt. Itse en ole mikään puhelimella soittelija tai kirjeiden kirjoittelija, joten ympärilläni on sitten tällaisia ystäviä - todellisia. Toivottavasti kaverini ovat samaa mieltä asiasta. :)

Joulukuusen etsiminenkin jäi sitten viime tippaan. Onneksi ystäväni Sievistä vinkkasi erään kuusenkasvattajan. No sieltä tuo kuusi sitten nopeasti aatonaattona haettiin. Aika tuuhea ja hyvä. :)  Tykkäsin.

Jouluaattoa vietettiin Reisjärvellä siskon perheen kanssa. Mukava joulupukkikin tuli paikalle ja hauska oli katsoa varsinkin kummipoikamme Lennin touhuja pakettien kimpussa. Lahjoja tuli mukavasti - ei liikaa... Lapset saivat mitä toivoivatkin (paitsi viljakäärmettä... sen voin kertoa, ettei ihan heti meille sitä kyllä tulekaan).

Aattoiltaa oli vielä jäljellä, kun puoli kahdeksan maissa ovikello soi ja oven takana oli tämä pikkuinen lyhytkarvainen chihuahua. Melkoinen yllätys Viltsulle. Jonsku tästä jo tiesikin. Sievissäkin on chihuahua-kasvattaja ja sieltä tämä meille tulikin, punainen rusetti kaulassa. :)  Sai nimekseen Siru. :)  Voi kuulostaa melko hennolta ja heiveröiseltä, mutta kaikkea muuta. Aikamoinen dobermanni luonteeltaan ja fysiikaltaan kenguru. :) 

Kiva on joulu pikkuhiljaa riisua pois ja laitella koristeetkin odottelemaan taas ensi joulua. Kuusi heivattiin ulos jo tänään. Neulasia saattaa löytyä vielä juhannuksenakin, mutta pääasia, että kuusi on ulkona. Ja kun sitä maailmanloppua ei nyt tullutkaan, toivonkin kaikille terveyttä ja oikein onnekasta uutta vuotta! Toivottavasti kaikki uudenvuodenlupaukset tulevat pitämään ja toteutumaan. Itse lupasin aloittaa kuntokuurin... saapa taas nähdä kuinka pitkälle tämä lupaus kantaa... Jää nähtäväksi.

Joululomalle lomps!

Syyslukukausi on siis huomenna virallisesti ohi. Nopeasti se jälleen meni. Jotenkin tuo kakkosluokan opettaminen on niin mukavaa, oppilaat ovat jo tuttuja ja taitojakin on jo karttunut mukavasti ekaluokan tiimoilta. 

Aika tavalla ehdimme taas askarrella joulua varten. Jonkin verran meitä hidasti tuo koulun itsenäisyysjuhla, mutta ehdimme myös pitää joulupajat muiden alkuluokkien kanssa.

Nämä sydämet eivät olleet pajan tuotantoa, vaan ne teimme naapuriluokan kanssa. Valkoista huopakangasta ja satiininauhaa kiinnitykseen. Huopakuviota liimattiin sitten vielä kankaan pintaan. Joku vuosi olemme tehneet punaiset sydämet, nyt teimme sitten valkoiset. :)

Pajassa tehtiin sitten tällaisia pellavanaruenkeleitä. Yksinkertaisuudessaan kauniita, vai mitä.  Siihen ne pääsivät opettajan pöydän yläpuolella olevaan "kattokruunuun" muutaman viimevuotisen paperitähden kanssa. Kattokruunuidean antoi naapuriluokan opekollega, joka myöskin nämä kruunut ja oksat on tuonut Oulun plantagenista minulle. 

Toisessa pajaluokassa oli poroteema. Nämäkin porot taiteiltiin tunnissa. Hauskoja  :)  Muissa pajoissa oli aiheena ikkunakoristeita: yhdessä kuusi ja toisessa nuo lumihiutaleet + tontut.

Näiden porojen kaverina on sitten taas naapuriluokan open ideoimat käpytontut. Kävyt ovat vähän isompia (eivät siis näitä meidän männynkäpyjämme). Turkista on käytetty hiuksiin ja tekomarjoja nenään, silmät ovat puuhelmet. Tunti meni tuohonkin. Lakki on huovasta tehty.

Tässä varmaan joku torikokous meneillään...

Oppilailla oli vielä askarteluhaluja, joten mietimme yhdessä mitä tekisimme. Apuna oli pinterest. Siellä oli kiva kuva tämän tyyppisistä piparkakuista. Tekaisimme kaavan ja nämä siitä syntyivät. Ihanat vai mitä?  Nappeja olen tilannut eBaystä ja nuo kiemuranauhat ostin viime Kauhajoen vierailulla yhdestä ikivanhasta kaupasta. Siellä oli joku loppuunmyynti. Nämäkin olivat varmaan vuodelta 1950. Löytyi sieltä myös niitä papiljottejakin, joihin työnnettiin se piikki. Ihan avaamaton kuuden pakkaus, 20snt. :) Kummitätini Irma osti sen, käyttöön meni.

Alakuvassa on aika yksinkertainen nitojatyö. Pinterestistä löytyi sekin. Ohjeet olivat venäjän kielellä, joka minulla on aika ruosteessa (jos sitä ikinä on ollutkaan). Onneksi meillä on koululla sellainen opettaja, joka kielen taitaa etu- ja takaperin. Hän minulle suomensi ohjeet. Ja kappas, siellä ne enkelit kattoritilässä vähän aikaa liitelivät. Nyt kaikki nämä työt ovat oppilaiden kotona. Kiire heillä on ne aina sinne viedä ja miksipäs ei, kyllä näitä kelpaa esitellä. :)  Hyvää joulua vaan kaikille, jotka tänne ovat eksyneet. Joulun jälkeen meidän perheessämme saattaa ollakin uusi perheenjäsen, mutta siitä ehkä enemmän sitten jouluaaton jälkeen!

 

Joulu tulla jollottaa...

Olemme oppilaiden kanssa yrittäneet urakalla maanitella sitä lunta tulemaan. Kuvistunnilla teimme lumiukot, jotka lumisateessa tähyilevät kohti taivasta. Hienosti ne taas onnistuivat ja saivat kultakin oppilaalta omat persoonalliset säväyksensä. :) Mutta lunta ne eivät tuoneet...

Sitten jatkoimme lumihiutaleiden leikkelemistä ikkunoihin, josko siitä nyt sitten alkaisi lumihiutaleita tipahdella... Ei alkanut, mutta ikkuna näyttää hienolta. Laitoimme lumihiutaleiden kaveriksi kumpaankin ikkunaan ison joulutähden. Toiseen punaisen ja toiseen valkoisen. Joulukyntteliköt laittelimme myös. Lunta ei siltikään tullut.

Tällä viikolla mietimme joulukalenteria, tekisimmekö joulusukan vai -lapasen. Lapanen voitti. Jokainen teki itselleen lapasen ja sinne ilmestyy nyt viikonloppuna joku ylläri odottelemaan innokkaita avaajia. Ja lunta ei ole tullut. Kuulemma Helsingissä on tullut. Pukatkaahan sitä vähän tänne Pohjois-Pohjanmaallekin, tuota Siperian kylmää tuulta tänne vain tulee - lunta toivottaisiin.

 ..

Taas ollaan ahkeroitu!

 Meillä luetaan Taikamaan lukukirjaa. Siinä on uutena hahmona Lukuli. Viime vuonna ompelimme huovasta Hymylin ja Isko-liskon... Nämä ovat oppilaille tärkeitä kirjaan sisältyviä hahmoja, vaikka itsestä tuntuu välillä että johan on henkilöt keksimällä keksitty ja nimillä heitelty.

 Mutta tärkeitä otuksia kaikki. Kovasti odotettiin, että tuotoksia alkoi valmistua. Ja isoin kysymys oli sitten se, että milloin saadaan kotiin!!! Lupasin, että heti kun vaan kaikki saavat valmiiksi. Joten perjantaina tuotokset valokuvattiin ja lupa kotiutukseen annettiin. :)

 Kyllä muuten pojatkin innoissaan omat Lukulinsa peittelivät pehmoisiin peittoihin. Tyynyt ja patjat täytettiin pulleiksi. Jopa siinä on mukava köllötellä itsesahatuissa sängyissä.

 Lisäksi "talven" kunniaksi ollaan piirretty pari vahavärityötä. Tässäpä lasten näkemys hyvin itsensä talven varalle lihottaneista jäniksistä. Talvikarva on jo vaihtunut, mutta kuten piirroksista huomaa, ei lumi maassa vielä ole kovinkaan monella... Eipä sitä ikkunasta katsoessa meidänkään koulun pihalla juuri näy.

Tässä myös talviunille lähdössä olevat karhut. Vielä on aikaa syödä marjoja sun muuta, mutta sitten vaan pesään köllimään. 

Yllättävän hienoja kakkosluokkalaiset osaavat piirtää. Yllätyn aina yhtä iloisesti tämän luokan tuotoksista. Aiheet löytyvät nykyään tuolta Pinterestistä. Tuntikausia saattaa mennä sen sivuston parissa ja omalle seinälle on tullut "pinnattua" aika monta sataa vinkkiä. :) Kiitos sille, joka Pinterestin on keksinyt!!!

Isäinpäivä

HUOMENNA SE ON TAAS - ISÄINPÄIVÄ

Oppilaiden kanssa mietittiin taas mitä isille tehtäisiin. Parikin vaihtoehtoa meillä oli, mutta tähän päädyttiin. Maalaaminen on jotenkin niin mukavaa ja jokainen sai itse värinsä valita ja tietty myös kravaatin värin. Yksinkertaista, mutta toivotaan, että isät tykkää. :)  Ja miksei tykkää, kun oma lapsi häntä on ajatellut, miettinyt mistä väristä isä pitää ja minkähänlaista kravaattia pitäisi.

 Korttiin kirjoitettiin sitten ajatuksia isästä. Minkä ikäinen, minkä väriset hiukset ja silmät. Mistä ruoasta pitää, mistä isi juttelee, mitä isi tekee työkseen, mitä antaisit isille, jos saisit antaa mitä tahansa jne... Aika hauskoja ajatuksia. Osa teki sitten papalle, jos omaa isä ei enää ole. :(

Samalla siinä tuli oma isä mieleen. Ei sitä korttia tai lahjaa enää hänelle ole viety kahdeksaan vuoteen. Kaikki tapahtui niin äkkiä. 2003 syyskuu - Vilhelmiina syntyi. Päästiin kotiin sairaalasta ja isä tuli käymään paluumatkalla Oulaisten sairaalasta, jossa hänelle oli annettu "tuomio" - keuhkosyöpä. Lyhyesti kerrottuna, kolme kuukautta myöhemmin isä oli kuollut. 29.11.2003 - kolme päivää aiemmin täytti 59 vuotta. Samana päivänä muutimme Reisjärvelle. Isoja asioita...

Tämä kuva on edelliseltä kesältä. Eipä uskoisi, että viisi kuukautta myöhemmin miestä ei enää ole.

Minun isäni.

Minun isäni oli 59-vuotias. Hänellä oli mustat hiukset (aika harmaantuneet jo) ja siniset silmät. Hän tykkäsi keksiä hauskoja juttuja, säikytellä ja vitsailla, jekutella. Hän työskenteli torninosturinkuljettajana YIT:llä, reissuhommissä lähinnä. Viimeisinä vuosina hän teki pätkätöitä siellä täällä ja odotteli eläkeputkeen pääsemistä. Isä innostui hiihtämisestä siskoni Heidin menestyttyä lajissa. Itsekin alkoi hiihdellä omaksi ilokseen. Hän oli todella hyvä suksien voitelija. Isä oli myös kiinnostunut pesäpallosta. Hän oli aina kentän reunalla, kun pelasin pesäpalloa. Usein tuli myös muille paikkakunnille mukaan. Isä piti kaikesta ruoasta. Jos saisin antaa isälle mitä vain, antaisin hänelle terveyttä ja pitkää ikää. Olisi ollut ihanaa, jos lapseni olisivat saaneet tutustua häneen. 

Onneksi ympärillä on ollut ihania ihmisiä. Siskot ja veli, oma perhe ja hyvät ystävät. Elämä on jatkunut. Appivanhempani ovat ihanat ja meidän lapsillemme korvaamattomat. Myös isän veli Mauno ja hänen vaimonsa Irma - ovat meille tärkeitä.

Jännä, että tämä aika menee niin järkyttävän nopeasti, silti tuntuu, että kaikesta on kovin vähän aikaa. Kaikki on niin kirkkaana mielessä ja hyvässä muistissa.

Haluan silti toivotella kaikille isille ja papoille oikein ihanaa isänpäivää! Nautitaan isien ja pappojen seurasta, kaikki aika on korvaamatonta...