Syksyn säpinöitä

 

 Koulu alkoi ja aika alkoi taas juoksemaan. Kummallista, että se on tällaista joka ikinen lukuvuosi. Oppilaat ovat yhtä mukavia kuin keväälläkin - myös yhtä ahkeria. Olemme ehtineet taas tehdä jo vaikka mitä. Aloittelimme auringonkukilla, tämä on jokavuotinen perinne. Aina pitää vaan miettiä joku uusi lähestymistapa, nyt se oli tämä huopatyyli. Myös siilit ja kärpässienet kuuluvat syksyyn. Sain eräältä ihanalta Nivalalaiselta lahjoituksena murukahvipurkkeja ja näin me ne hyödynsimme. :)

Kuten kuvista näkyy nämä siilit ja sienet ovat saaneet oppilaissa aikaan mielikuvituksen leikin. Osa halusi tuoda purkkiin asukkaita, osa taas luonnosta löytyviä marjoja tms.

Lisäksi väriä luokkaan tuovat reliefityöt ja sienet. Kivaa on ollut ja samaa rataa jatketaan. Mistä kaikki ideat???  Aiemmin olen hakenut ranskan-, saksan- ja amerikan markkinoilta aiheita. Nyt löysin pinterestin ja tuskin enää tarvitsee etsiä aiheita, sieltä kyllä löytyy!!!!

Ja lopuksi...  Jep, Mussu ja JJ saivat poikasia. Ensin niitä tuli nämä neljä. Eikä jäänyt näihin, viisi putkahti vielä perjantaina. Sarpan hamsterikennel on näköjään avattu. Tässä kuvassa pikku-Miisu ja muut poikaset telmivät hiekassa. Toivotaan, että pääsevät viikonlopun aikana hyviin koteihin. :) Ainakin Mussu ja JJ asustelevat nykyään erillisissä häkeissä - toivomus on vahvana siitä, että enää ei synny ainuttakaan hamsterinpoikasta tähän talouteen.

Niin se vain kesä on taas lopuillaan, tuntuu ettei koskaan alkanutkaan... Lämmintä ei ole riittänyt ja aurinko ei juuri ole paistanut. Ehkä sitä on tottunut siihen, että vettä ei tule koko kesää, mutta näin se vain tänä kesänä on ollut. 

Kirsikkapuukin antoi marjoja ihan kiitettävästi, syötiin niitä kilpaa rätkien kanssa. Pitänee tulevina kesinä laittaa jonkinlaista verkkoa, jotta säilyisi muutama marja ihmisillekin. 

Kuivuutta ei ole kasvienkaan tarvinnut kärsiä, kukkia ei tule kasteltua joka ilta. Kuitenkin ne jostain syystä rehottavat ja kukkivat. :)

 Tämä kesä on mennyt pesäpallon parissa. Kyllä siinä on sitä hommaa ollutkin. On ollut tyttöporukka ja poikaporukka sekä naisten suomariporukka, joiden asioita hoideltu. Sekä tietysti nämä päivitykset nettiin muistakin joukkueista. Siinähän sitä on urheilua ollut - ei juuri oman kunnon kehityksessä näy tämä urheilumuoto. Ei ole ehtinyt harrastaan yhtään mitään. 

Toinen kesäprojekti on ollut appivanhempien mökki, jonka kunnostuksessa olemme yrittäneet olla apuna. Kiva on ollut huomata, miten hommat edistyvät kun kunnolla touhutaan.                                                 

Tässä vanha sauna muuttaa uuteen paikkaan uuden saunan edestä. Alimmassa kuvassa pihakin on saanut multakerroksen ja tällähetkellä on ruohokin saatu kylvettyä. Omia projekteja emme tänä kesänä ehtineet juuri tehdäkään. Tarkoituksena oli ostaa puuvaja ja nikkaroida se tuohon pihalle. Meillähän nuo puut ovat maanneet pressun alla saunan takana jo melko pitkään. No sielläpä nyt sitten saavat maata jatkossakin.

Vielä tähän loppuun nämä Jonskun ja Mimmin uusimmat lemmikit: JJ  ja Mussu. Nöpö-hamsteri oli siirtynyt autuaammille auringonkukkapelloille Tanskan reissun aikana ja se iso aukko oli saatava täytettyä - lasten mielestä. No toivottavasti näitä ei nyt ala tulla sarjatuotantona...Sukupuolta kun ei tunnistettu ja näitä piti ostaa kaksi myyjän mielestä.

Tanskan reissu kesäkuussa 2012

Tulihan se pitkään suunniteltu Tanskan reissukin sitten vastaan. Ensimmäinen ns. omatoimireissu, kaikki varaukset internetin ihmeellisestä maailmasta ja kummallista kyllä - juuri mikään ei mennyt mönkään. Tässä tunnelmia Kööpenhaminan Kastrupin melko isolta lentokentältä...

Vuokrasimme auton ja ajelimme alas etelään päin. Kohteena oli kaverien suosittelema Knuthenborgin eläintarha, jossa ajeltiin eläinten keskellä omilla autoilla. Tuosta autolla ajelemisesta sen verran, että auto oli tosi hyvä, tiet upeassa kunnossa ja liikenne sujuvaa. :) Kohteessa ollaan, edessä Knuthenborgin portti.

Olihan se lapsille elämys, kun ajeltiin "savannilla", kasvinsyöjät kävelivät sulassa sovussa keskenään samojen porttien sisällä: antiloopit, seeprat, sarvikuonot, strutsit ja jonkinlaiset lehmät...

 Tiikerit olivat omassa häkissään, osuimme paikalle ruokintahetken aikaan. Kirahvit olivat aika massiivisen korkeita ja kun uskaltauduimme autosta ulos eräällä poistumisalueella, joku hieman outo kopukka ihastui autoomme. Tai oikeastaan itseensä: peilasi ja nuoleskeli auton ovea. Hieman jännitti, joko antaisi potkun auton kylkeen ja saisimme pulittaa siitä onnenpotkusta jotain, mutta onneksi ei.

Samalla kopukka-alueella kohtasimme säyseitä jättiläislaamaeläimiä, niitä sai silitellä. Joskin tuokin silittelyhetki sujui pienen jännityksen vallassa, kun otus alkoi päristelemään ja liikehtimään. Päätimme siirtyä liukkaasti takaisin autoomme. :)

Sarvikuono oli yksi vaikuttavimmista eläimistä. Alueella oli ns. turva-auto ja auton kunnosta päätellen, sarvikuono ei aina ole säyseällä tuulella. Tuona päivänä oli :).

Toisena päivänä ajelimme hotellista Legolandiaan. Siellä vierähti kyllä koko päivä. Monenlaista nähtävää ja huvipuistolaitteita pitää se paikka sisällään.

Viltsu mittaamassa mihin laitteisiin pääsee...

Minimaailma oli täynnä taidokkaita rakennelmia. Oli kuumailmapalloja, kaupunkeja, tunnettuja rakennuksia ja paljon muuta. Ihmeellistä!!!

Tuona päivänä sattui olemaan Star Wars teemapäivä (tai viikonloppu). Ihmiset olivat pukeutuneet eri hahmoiksi, me emme...





Alla: Lego Atlantis-teemalla oleva merimaailma. Nähtävää ja koettava siinäkin...

Kolmantena päivänä ajelimme Kööpenhaminaan. Siellä kävimme Ripleyn "Usko tai älä"-museossa ja kaupunkikävelyn jälkeen myös Tivolissa. Tämä oli oikeasti mukava paikka. Kyseessä on niin vanha huvipuisto, että se ei sellaiselta edes tuntunut. Laitteita tuskin huomasi, puisto oli vehreitä istutuksia, kujia ja puita täynnä. Mukava tunnelma ja ei jonoja juuri mihinkään. Lapset juoksivat into pinkeinä laitteesta toiseen ja hauskaa oli. Loma päättyi sitten seuraavan aamun lentoon. Kaikki meni hienosti. Ainut miinus tuli Kööpenhaminan lentokentän pistelakosta. Meidän matkalaukkumme jäivät sinne ja edellisten matkustajien laukut lähtivät takaisin Helsinkiin. Eipä siinäkään vahinkoa tullut, seuraavana iltana taksi toi laukut kotiovelle saakka. Hieno reissu, mutta Tanskan epävakainen sää on nyt nähty. :)

Suklaakirsikkapuu kukkii kohta!!!

 Tämä viikonloppu on säiden vuoksi ollut aivan huippu. Perjantaina saatiin Jonskun kaveri yökylään, sitä oli kyllä odotettu pitkään ja hartaasti. :) Lauantaina Jouni lähti naisten kanssa pelireissulle Nerkooseen. Ei kestänyt se pelireissu pitkään, vähän yli tunnin päästä tuli autolla pihaan. Kilpailupäällikkö oli soittanut, kuulemma kaikki pesisliiton alaiset ottelut oli peruttu tältä viikonlopulta. Syynä se, että Hyvinkään ammuskelussa on kuollut Tahkon nuori pesispelaaja. Vetää kyllä hiljaiseksi.

Eihän tuollaista voi edes käsittää. Meni kyllä ajatukset uusiksi pitkäksi aikaa. Ei ensimmäisenä tullut mieleen, että miten nämä turhat linja-auto kulut katetaan tai sunnuntain pelit hoidetaan. Mieli kulki sinne Hyvinkäälle surmattujen perheiden tuntemuksiin. Siellä eletään nyt tosi raskaita aikoja, kysellään miksi tämä meille tapahtui - miksi?


Sen verran sitten tuli sitä vapaa-aikaa, että ulkovarasto tuli siivottua. Siivotessa ei juurikaan tarvitse ajatella yhtään mitään. Mutta tulos miellyttää jälleen silmää. Nyt kelpaa taas hamstrata tavaraa.

Kukkapenkkiinkin on ilmestynyt ihan positiivisia ylläreitä. Esikot ainakin kukkivat runsaasti. Sitten löytyi taas sellainen "merkki", orvokki. Antaa sen kukkia tuolla.

 Hippukin pitää lämmöstä, haluaisi olla koko ajan pihalla. Muutamia kertoja on vaan saanut eri naapureista käydä hakemassa sinne kuulumatonta koiraa. Tosi hiljaa menee, ettei haukkuminenkaan paljasta, että karkumatka on alkanut. Kohta kuitenkin aina huomataan, että eipä näy Hippua ja etsintä alkaa... Hieman on syyllinen ilme kuvassakin.

 Olipa sitten lauantaina ihanien appivanhempien ansiosta myös lapsivapaa vuorokausi. Aamulla haettiin sitten pois ja käytiin samalla katsastamassa Lestillä mökin kohtalo. Vielähän tuolla näytti olevan vettä sellaisissakin paikoissa missä sitä ei kaivattaisi. :)

Lapset nauttivat kelistä, järvestä ja mökistä. On se ihana paikka. Kovasti kahlattiin ja kiipeiltiin. Viikko kesälomaan ja sen jälkeen kutsuu myös Lestin mökki työhön ja lomailuun. :)  Luvassa aikuisille maalaamista ja nikkarointia. Lapsille toivon hyviä kelejä, uimista ja rentoutumista. Kuusi päivää!!!

Kevät keikkuen tulevi...

Voi kevät, minkä se aina tekee. Ensin tuntuu, että kevätlukukausi kestää ikuisuuden, mutta kun vauhtiin päästään, niin aika loppuu kesken. Päivät vain kertakaikkiaan menevät vauhdilla kohti kesälomaa. Vielä pitäsi tehdä yhtä ja toista. Onneksi nämä minun oppilaani ovat kyllä jälleen kerran superihania. Hienosti ovat oppineet lukemaan ja laskemaan. Ja jälleen kerran täytyy sanoa se, että miksi on ihanaa olla alkuopettaja - näkee sen valtavan kehityksen mikä tapahtuu yhden nopean vuoden aikana. Se on aina yhtä ihmeellistä. Varmaan kaikki ovat jo väsyneitä ja kesälaitumet mielessä, mutta vielä tässä aletaan rutistaa kevätjuhlaesitys mallilleen. Jotenkin tämä pesis sitten jatkaa tätä kouluvuotta, koska edelleen ollaan lasten riennoissa mukana, nyt vaan valmentamassa ja pelireissuilla. :)                                                                                      

 

Flunssan viemää...

 Tämä viikko on ollut sellaista flunssan riemujuhlaa. Koulussakin on ollut kaikenlaista tautia liikenteessä. Sitä jaksaa ihmetellä, että tuo mahatautikin on koko lukuvuoden riesa. Edelleen se kiertää koulussamme. Nyt tuli sitten tämä flunssa. En muistanutkaan miten tukkoon se vie. Töissä pitää kuitenkin yrittää olla, kun ei ole kuumetta. Järkyttävää aivastelua ja kärvistelyä... Hippu antaa väriterapiaa ja Viltsun piirrustus piristystä. :)

Jonsku halusi ottaa kuvan äidin eväistä... Finrexiniä, Carmolistippoja ja nenäsuihketta. Näillä mennään... Toivottavasti pian ohi. Alkaa jo tympiä.

Tipuvillitystä kerrakseen :)

  Tipujatipujatipujatipuja... Jeps, pääsiäinen on tosiaan ohi, mutta tipuvillitys ei. Tänään saimme kouluumme vieraiksi kahdeksan ihanaa untuvikkoa. Neljä niistä Päivin ja neljä Piian. Siinä sitä oli piipitystä ja vilinää. Pääsimme luokan kanssa niitä ihastelemaan. Moni ei ollut aiemmin näitä ihka eläviä tipusia nähneet. En itsekään. Moni piti sylissäkin niitä ja osa pelkäsi. :)   Kyllähän siinä sellainen pieni "tipukuume" nousi, mutta täytyy varmaan vaan tyytyä ihailemaan Piian ja Päivin kanojen kasvatusta. Meidän "eläinten ystävä" Viltsu tuumasi, että harmi että ne ei olleet myytävänä - me oltais varmaan ostettu... No just... Tanskaan ollaan kesällä lähdössä ja kaneja ja tipuja pitäisi vielä lemmikiksi laittaa. Ei ehkä ihan ole ajankohtaista tällainen.