Ihana perjantai!

Perjantai - huh - ihana hengähdystauko. Viikko on ollut yhtä hässäkkää. Tänään sitten rentoudutaan jumpan jälkeen Voice of Finlandin parissa. Ei voi mitään, mutta tuo Jesse Kaikuranta on sitten koskettava laulaja. Oikeastaan kaikki nuo Voice of Finlandin laulajat ovat tosi hyviä. Mutta tämä Jesse saa kyllä ihmiset kyyneliin, minutkin. Näitä "itke silmäsi järkyttävän näköisiksi"-ohjelmia ovat myös: Kadonneen jäljillä (Suomi, Usa, Englanti), Hurja remontti, American idol, Talent (muut maat, joissa joku ennalta-arvaamaton vetää huipusti ja saa kaikki ällistymään... :)). Ei kai se haittaa, jos välillä tulee vedet silmistä - ei haittaa, se on tavallaan puhdistavaa märistä joskus ilman syytä. :)

No, kuten vaikka tässä tämä klippi nyt esimerkiksi tuolta erään maan Talentista. Ihmisiä voi arvioida niin täysin väärin ulkonäön perusteella. Pitäisi aina opetella tuntemaan ihminen paremmin, ennenkuin tekee suurempia johtopäätelmiä kenestäkään. Toisaalta ketään ei pidä myöskään nostella jalustalle, ennenkuin ihminen sen arvostuksen ansaitsee. Eli mikään raha tai titteli ei ykisistään sitä arvostusta tai kunnioitusta mielestäni tuo - " ei ne puheet - vaan ne teot". Näillä mennään.

Kässäkeskuksen kurssi - osa 2

Tämän viikon maanantain aiheena oli valokuvasta tarjottimeksi. Tehtävänä oli etsiä mieluinen valokuva, joka sitten tulostettiin mustesuihkukirjoittimella erityiselle kalvolle. Valkoiselle lakanakankaalle rajattiin kuvan kokoinen alue, joka tuputettiin painopastalla. Kalvon karhea puoli painettiin tälle kostealle kankaalle ja alettiin raaputtaa kuvaa siihen. Kuva lähti raaputtamalla kokonaan irti kalvolta. Tämän jälkeen kuva kuivattiin ja kuvan ympärillä oleva kangas maalattiin jonkin väriseksi. Otin tuon vihreän sävyn tuosta pensaan yhdestä vihreästä kukinnosta. Taas kuivattiin ja sen jälkeen hiottu tarjotin lakattiin, kangas painettiin lakan päälle tasaisesti ja lopuksi lakkaa vielä päälle. Tämä työ tuli valmiiksi. Tuo kuva tarjottimeen on eräs lempikuvistani, otettu Kreetalla 2007. :)

Pääsiäismuna - neulahuovutustyö ideapajassa

Ammattilaisten ideapajassa eli käsityökeskuksen maanantaikursseilla saa mukavia ideoita. Pari maanantai-iltaa siellä on istuskeltu ja tulostakin ??? on syntynyt. Ensimmäisenä huovutettiin iso muna. Pohjana superlonpatjasta (yäk, en tykkää) leikattu soikean muotoinen pohja, jota aletaan sellaisella jätevillalla pohjustamaan tai päällystämään - kummin vaan - muotoa tekemään. Kun muoto hahmottuu, valitaan joku mieluinen väri ja tehdään sillä viimeiset silaukset (eli aika monta kerrosta ja aika monta kertaa neulan pitää tikuttaa menemään). Lopuksi pitää jaksaa koristella ja kuten kuvasta näkyy, se on jäänyt minulta kesken. Valitsin tämän värin ihan tyttöoppilaitteni vuoksi, aika moni heistä pitää pinkistä eri sävyissä - pojatkin tykkää (:  ihan vissiin joo. Ehkä saan tämän valmiiksi heitä varten, vaikka tuo villalangoilla koristeleminen on myös minulle tervan juontia. Kiitoksia vaan kolmannen luokan opettajalleni, jonka kanssa kudoimme (lue huovutimme hikisillä käsilläni) lapaset - jotka muuten pysyvät pystyssä, kuin intiaaniteltat konsanaan. 

Lumiukko, eri muodoissa...

Joko se talvi on ohi, vielä ehtii ihastella näitä oppilaitteni tekemiä lumiukkotöitä. Eivätkös olekin aika mahtavia tuotoksia. Tulee hyvälle mielelle kun näitä katselee. Puukässässä on sahattu, naulattu, maalattu ja taiteiltu. Fleece-pipot ommeltiin lumiukolle päähän, ettei pää palellu. Huovasta teimme nopeasti luokkaan roikku-ukot ja kuvistunnilla maalasimme pulloväreillä ukot. Pullovärit eivät sitten kyllä toimineet tässä tapauksessa yhtään, kuivuttuaan maali karisi ja tämä täytyi hoitaa laminoinnilla... Mutta kun niistä tuli niin hienoja, ettei olisi raaskinut kyllä roskiin heittää maalin karisemisen vuoksi. Seuraavaksi alkaakin pääsiäisaskartelut ja touhut. :)

Tänään ei sää enää sitten hellinytkään, lunta tuli taivaan täydeltä. Onneksi pienet asiat vievät eteenpäin. Tulppaanit - valkoiset ja vaaleanpunaiset - tykkään :)  Myös narsissit ovat kevään merkki ja pääsiäisenä näitäkin väriläiskiä on kiva katsella. Tänään pääsimme käsityökeskukseen huovuttamaan pääsiäismunia... Katsotaan saako tuota ihan heti valmiiksi, neulalla sai kyllä pistellä tiuhaan tahtiin. Toivotaan nyt kuitenkin, että valmistuu ennen pääsiäistä. :)

Kevättä ilmassa

Eilinen oli hyvä päivä. Kevät on ehdottomasti lempivuodenaikani, johtuu ehkä siitä, että olen syntynyt keväällä. Toisaalta voisi sanoa, että kesäloma on myös opettajan parasta aikaa - joten kesäkin on melko korkealla tässä vuodenaikaluokittelussani. Keväässä on parasta se, että aurinko lämmittää - lumi alkaa sulamaan ja maa näkyy lumen alta. Kevät on myös tilinteon aika, saa peilata oppilaistaan, että tuliko tehtyä kaikki tarpeellinen? Oppivatko lapset sen mitä pitikin? Siinäpä se, oli niin tai näin, kesäloma tulee tarpeeseen kaikille meille - oppilaille ja opettajille. Vielä on muutama kuukausi puserrettavaa. :)

Aurinkoinen sunnuntai :)

Näyttääkö houkuttelevalta??? Tänä aamuna olikin aivan mahtavan aurinkoinen sää, joten siinä ei tarvinnut kahta kertaa miettiä lähteäkö ladulle vai jääkö katselemaan pölykerrosta tv-tason päällä. :) Jounikin vastahakoisesti innostui ja suunnattiin Muttiladulle. Tänään täällä oli vuosittainen Muttimatkahiihto, johon emme osallistuneet. Lähdimme tuosta maantienvarresta ja hiihtelimme 23 km näitä maisemia katsellen. Keli oli mahtava, joten kaikki vaan suksien päälle - nyt tuntuu hyvälle!!!

Alkuräjähdys

Äiti ja isä vielä terveinä häissämme. :)

Tästäkö se kaikki alkaa. 17.3. Tänään ajatukset ovat olleet äidissäni, jolla olisi 70-vuotissyntymäpäiväjuhlat, jos kaikki oikein hienosti olisi mennyt. Kuitenkaan näin ei sitten mennyt, vaan 2004 katkesi vuosien laskeminen hänen kohdallaan. Se oli järkyttävää aikaa. Isä oli kuollut puoli vuotta aikaisemmin ja äiti meni heti perään. Juttelimme tänään Viltsun (8v) kanssa asiasta, hän olisi halunnut viedä haudalle kynttilän. Emme kuitenkaan lähteneet ajamaan kotipaikkakunnalleni sitä viemään. Silti tuosta kesäkuun 7. päivästä 2004, jolloin äiti kuoli, tähän päivään on aika mennyt nopeasti. Kun sitä muistelee, niin tuntuu että se tapahtui vasta eilen. Varmaan jokainen jonka vanhemmat ovat kuolleet, tuntevat samalla tavalla. Tämän ajatusblogin pitäminen alkoi melko murheellisella muistolla, mutta näitä asioita sitä käsittelee oikeastaan harva se päivä. Itse huomasin, että puhumalla näistä asioista monelle ystävälle, sain pikkuhiljaa ne hyvät muistot tulemaan ja surun väistymään. :) Olkoon tämä nyt se murheellinen ajatus, kohti iloisempia ajatuksia siis ja kevättä kohti.