Joulu tulla jollottaa...

Olemme oppilaiden kanssa yrittäneet urakalla maanitella sitä lunta tulemaan. Kuvistunnilla teimme lumiukot, jotka lumisateessa tähyilevät kohti taivasta. Hienosti ne taas onnistuivat ja saivat kultakin oppilaalta omat persoonalliset säväyksensä. :) Mutta lunta ne eivät tuoneet...

Sitten jatkoimme lumihiutaleiden leikkelemistä ikkunoihin, josko siitä nyt sitten alkaisi lumihiutaleita tipahdella... Ei alkanut, mutta ikkuna näyttää hienolta. Laitoimme lumihiutaleiden kaveriksi kumpaankin ikkunaan ison joulutähden. Toiseen punaisen ja toiseen valkoisen. Joulukyntteliköt laittelimme myös. Lunta ei siltikään tullut.

Tällä viikolla mietimme joulukalenteria, tekisimmekö joulusukan vai -lapasen. Lapanen voitti. Jokainen teki itselleen lapasen ja sinne ilmestyy nyt viikonloppuna joku ylläri odottelemaan innokkaita avaajia. Ja lunta ei ole tullut. Kuulemma Helsingissä on tullut. Pukatkaahan sitä vähän tänne Pohjois-Pohjanmaallekin, tuota Siperian kylmää tuulta tänne vain tulee - lunta toivottaisiin.

 ..

Taas ollaan ahkeroitu!

 Meillä luetaan Taikamaan lukukirjaa. Siinä on uutena hahmona Lukuli. Viime vuonna ompelimme huovasta Hymylin ja Isko-liskon... Nämä ovat oppilaille tärkeitä kirjaan sisältyviä hahmoja, vaikka itsestä tuntuu välillä että johan on henkilöt keksimällä keksitty ja nimillä heitelty.

 Mutta tärkeitä otuksia kaikki. Kovasti odotettiin, että tuotoksia alkoi valmistua. Ja isoin kysymys oli sitten se, että milloin saadaan kotiin!!! Lupasin, että heti kun vaan kaikki saavat valmiiksi. Joten perjantaina tuotokset valokuvattiin ja lupa kotiutukseen annettiin. :)

 Kyllä muuten pojatkin innoissaan omat Lukulinsa peittelivät pehmoisiin peittoihin. Tyynyt ja patjat täytettiin pulleiksi. Jopa siinä on mukava köllötellä itsesahatuissa sängyissä.

 Lisäksi "talven" kunniaksi ollaan piirretty pari vahavärityötä. Tässäpä lasten näkemys hyvin itsensä talven varalle lihottaneista jäniksistä. Talvikarva on jo vaihtunut, mutta kuten piirroksista huomaa, ei lumi maassa vielä ole kovinkaan monella... Eipä sitä ikkunasta katsoessa meidänkään koulun pihalla juuri näy.

Tässä myös talviunille lähdössä olevat karhut. Vielä on aikaa syödä marjoja sun muuta, mutta sitten vaan pesään köllimään. 

Yllättävän hienoja kakkosluokkalaiset osaavat piirtää. Yllätyn aina yhtä iloisesti tämän luokan tuotoksista. Aiheet löytyvät nykyään tuolta Pinterestistä. Tuntikausia saattaa mennä sen sivuston parissa ja omalle seinälle on tullut "pinnattua" aika monta sataa vinkkiä. :) Kiitos sille, joka Pinterestin on keksinyt!!!

Isäinpäivä

HUOMENNA SE ON TAAS - ISÄINPÄIVÄ

Oppilaiden kanssa mietittiin taas mitä isille tehtäisiin. Parikin vaihtoehtoa meillä oli, mutta tähän päädyttiin. Maalaaminen on jotenkin niin mukavaa ja jokainen sai itse värinsä valita ja tietty myös kravaatin värin. Yksinkertaista, mutta toivotaan, että isät tykkää. :)  Ja miksei tykkää, kun oma lapsi häntä on ajatellut, miettinyt mistä väristä isä pitää ja minkähänlaista kravaattia pitäisi.

 Korttiin kirjoitettiin sitten ajatuksia isästä. Minkä ikäinen, minkä väriset hiukset ja silmät. Mistä ruoasta pitää, mistä isi juttelee, mitä isi tekee työkseen, mitä antaisit isille, jos saisit antaa mitä tahansa jne... Aika hauskoja ajatuksia. Osa teki sitten papalle, jos omaa isä ei enää ole. :(

Samalla siinä tuli oma isä mieleen. Ei sitä korttia tai lahjaa enää hänelle ole viety kahdeksaan vuoteen. Kaikki tapahtui niin äkkiä. 2003 syyskuu - Vilhelmiina syntyi. Päästiin kotiin sairaalasta ja isä tuli käymään paluumatkalla Oulaisten sairaalasta, jossa hänelle oli annettu "tuomio" - keuhkosyöpä. Lyhyesti kerrottuna, kolme kuukautta myöhemmin isä oli kuollut. 29.11.2003 - kolme päivää aiemmin täytti 59 vuotta. Samana päivänä muutimme Reisjärvelle. Isoja asioita...

Tämä kuva on edelliseltä kesältä. Eipä uskoisi, että viisi kuukautta myöhemmin miestä ei enää ole.

Minun isäni.

Minun isäni oli 59-vuotias. Hänellä oli mustat hiukset (aika harmaantuneet jo) ja siniset silmät. Hän tykkäsi keksiä hauskoja juttuja, säikytellä ja vitsailla, jekutella. Hän työskenteli torninosturinkuljettajana YIT:llä, reissuhommissä lähinnä. Viimeisinä vuosina hän teki pätkätöitä siellä täällä ja odotteli eläkeputkeen pääsemistä. Isä innostui hiihtämisestä siskoni Heidin menestyttyä lajissa. Itsekin alkoi hiihdellä omaksi ilokseen. Hän oli todella hyvä suksien voitelija. Isä oli myös kiinnostunut pesäpallosta. Hän oli aina kentän reunalla, kun pelasin pesäpalloa. Usein tuli myös muille paikkakunnille mukaan. Isä piti kaikesta ruoasta. Jos saisin antaa isälle mitä vain, antaisin hänelle terveyttä ja pitkää ikää. Olisi ollut ihanaa, jos lapseni olisivat saaneet tutustua häneen. 

Onneksi ympärillä on ollut ihania ihmisiä. Siskot ja veli, oma perhe ja hyvät ystävät. Elämä on jatkunut. Appivanhempani ovat ihanat ja meidän lapsillemme korvaamattomat. Myös isän veli Mauno ja hänen vaimonsa Irma - ovat meille tärkeitä.

Jännä, että tämä aika menee niin järkyttävän nopeasti, silti tuntuu, että kaikesta on kovin vähän aikaa. Kaikki on niin kirkkaana mielessä ja hyvässä muistissa.

Haluan silti toivotella kaikille isille ja papoille oikein ihanaa isänpäivää! Nautitaan isien ja pappojen seurasta, kaikki aika on korvaamatonta...