Isäinpäivä

HUOMENNA SE ON TAAS - ISÄINPÄIVÄ

Oppilaiden kanssa mietittiin taas mitä isille tehtäisiin. Parikin vaihtoehtoa meillä oli, mutta tähän päädyttiin. Maalaaminen on jotenkin niin mukavaa ja jokainen sai itse värinsä valita ja tietty myös kravaatin värin. Yksinkertaista, mutta toivotaan, että isät tykkää. :)  Ja miksei tykkää, kun oma lapsi häntä on ajatellut, miettinyt mistä väristä isä pitää ja minkähänlaista kravaattia pitäisi.

 Korttiin kirjoitettiin sitten ajatuksia isästä. Minkä ikäinen, minkä väriset hiukset ja silmät. Mistä ruoasta pitää, mistä isi juttelee, mitä isi tekee työkseen, mitä antaisit isille, jos saisit antaa mitä tahansa jne... Aika hauskoja ajatuksia. Osa teki sitten papalle, jos omaa isä ei enää ole. :(

Samalla siinä tuli oma isä mieleen. Ei sitä korttia tai lahjaa enää hänelle ole viety kahdeksaan vuoteen. Kaikki tapahtui niin äkkiä. 2003 syyskuu - Vilhelmiina syntyi. Päästiin kotiin sairaalasta ja isä tuli käymään paluumatkalla Oulaisten sairaalasta, jossa hänelle oli annettu "tuomio" - keuhkosyöpä. Lyhyesti kerrottuna, kolme kuukautta myöhemmin isä oli kuollut. 29.11.2003 - kolme päivää aiemmin täytti 59 vuotta. Samana päivänä muutimme Reisjärvelle. Isoja asioita...

Tämä kuva on edelliseltä kesältä. Eipä uskoisi, että viisi kuukautta myöhemmin miestä ei enää ole.

Minun isäni.

Minun isäni oli 59-vuotias. Hänellä oli mustat hiukset (aika harmaantuneet jo) ja siniset silmät. Hän tykkäsi keksiä hauskoja juttuja, säikytellä ja vitsailla, jekutella. Hän työskenteli torninosturinkuljettajana YIT:llä, reissuhommissä lähinnä. Viimeisinä vuosina hän teki pätkätöitä siellä täällä ja odotteli eläkeputkeen pääsemistä. Isä innostui hiihtämisestä siskoni Heidin menestyttyä lajissa. Itsekin alkoi hiihdellä omaksi ilokseen. Hän oli todella hyvä suksien voitelija. Isä oli myös kiinnostunut pesäpallosta. Hän oli aina kentän reunalla, kun pelasin pesäpalloa. Usein tuli myös muille paikkakunnille mukaan. Isä piti kaikesta ruoasta. Jos saisin antaa isälle mitä vain, antaisin hänelle terveyttä ja pitkää ikää. Olisi ollut ihanaa, jos lapseni olisivat saaneet tutustua häneen. 

Onneksi ympärillä on ollut ihania ihmisiä. Siskot ja veli, oma perhe ja hyvät ystävät. Elämä on jatkunut. Appivanhempani ovat ihanat ja meidän lapsillemme korvaamattomat. Myös isän veli Mauno ja hänen vaimonsa Irma - ovat meille tärkeitä.

Jännä, että tämä aika menee niin järkyttävän nopeasti, silti tuntuu, että kaikesta on kovin vähän aikaa. Kaikki on niin kirkkaana mielessä ja hyvässä muistissa.

Haluan silti toivotella kaikille isille ja papoille oikein ihanaa isänpäivää! Nautitaan isien ja pappojen seurasta, kaikki aika on korvaamatonta...